TanssinTahti Tanssittaa -leirin tunnelmia

Kesäloma oli tänäkin kesänä ihana ja riittävän pitkä. Paljon tärkeitä kohtaamisia läheisten ihmisten kanssa, yhdessäoloa ja elämästä nauttimista. Töiden alkaminen on joka vuosi samanlainen kauhistus, kun tuntuu että loman jälkeen on aivan liian monta asiaa, joita pitää työstää juuri nyt jotta ne pääsevät alkamaan ajallaan. Itselläni näitä ovat tänä vuonna tanssikoulun viikkoryhmien markkinointi ja käytännön asioiden organisointi, Tanssi Vieköön –messujen organisointi Stolin hallituksen jäsenen ominaisuudessa, Länsi-Suomen opiston alkavan paritanssilinjan asioiden organiointi, Arktiset Askeleet –tapahtuman asioiden hoitaminen ja …..ensimmäistä kertaa, tanssikoulun ikioman leirin järjestäminen. Tuo viimeisin tapahtui tänä viikonloppuna ja mieli on siitä niin hyvä, että haluan jakaa leiriin liittyviä tuntemuksia tässä blogikirjoituksessa. Samalla tulee myös pohdittua yrittäjyyteen liittyviä asioita —mitä haasteita leirin järjestämisessä on, mitä kaikkea pitäisi pystyä ottamaan huomioon.

Leiri

Takki on viikonlopun jälkeen kutakuinkin tyhjä, mutta mieli on käsittämättömän hyvä ja onnellinen. Olen niin otettu ja onnellinen, että saan tehdä töitä upeiden kollegojen kanssa, jotka ajattelevat tanssista ja siihen liittyvistä asioista samalla tavalla kuin minä ja joiden kanssa ”punainen lanka” pysyy koko ajan mukana.

Mistä kaikki sai alkunsa?

Parin kanssa tanssiminen koostuu äärimmäisen monesta osa-alueesta ja niitä on vaikea saada samaan pakettiin kurssi- ja leiritilanteissa. Lisäksi paritanssin elementtejä voi treenata niin monella eri tavalla ja usein omaa taitoa voi monipuolistaa laajentamalla treenaamisen repertuaaria.  Nämä olivat ne lähtökohdat, joiden pohjalta rupesimme kotikaupungin kollegojen Elisa Ahosen  ja Minna Forssin kanssa suunnittelemaan leiriä. Halusimme keskittyä leirillä paritanssin ydinasioiden eli kehon, kommunikaation ja musiikin kanssa työskentelyyn siten, että niiden avulla osallistujat saisivat kokemuksia vuorovaikutteisesta ja hyvästä paritanssista, jossa voi olla läsnä tietty tanssilaji tai tanssista, joka ei ole millään tavalla lajisidonnaista mutta synnyttää sen pienen ainutlaatuisen hetken, joka ei koskaan tule samanlaisena takaisin kenenkään kanssa.

Päädyimme nimeämään nuo ydinasiat uudelleen teemoiksi, joiden ympärille koko leirin ohjelma rakennettaisiin. Keho-asia tulisi olemaan läsnä kaikessa tekemisessä, mutta paritanssituntien lisäksi sitä tutkittaisiin tällä leirillä Pilateksen ja muiden kehonhuollollisten elementtien kautta. Kommunikaatioon liittyvät asiat painottuisivat, koska tämä elementti pitää sisällään niin paljon —yksilön itsensä, parin välisen kemian sekä fyysisen vienti-seuraamisen ja sen ryhmän jossa tanssia toteutetaan. Teemoiksi valittiin ”heittäydy hetkeen” ja ”parin kanssa paremmin”. Ensimmäisessä olisi tarkoitus löytää avoin mieli ja rohkea minä, joka uskaltaa antautua ja heittäytyä asioihin myös parin kanssa. Toisessa teemassa tutustuttaisiin niihin elementteihin, joiden kautta jokainen voi yksilönä tehdä osansa siihen, että parin kanssa tanssiminen tuntuu paremmalta. Lisäksi halusimme herättää osallistujissa ajatuksia siitä, minkälainen vuorovaikutussuhde joko oman parin tai eri parien kanssa on ja mitä haasteita siinä on. Musiikkiasioita tutkittaisiin” tanssi niin kuin soittaisit” –teeman alla pyrkien antamaan osallistujille ymmärrystä siitä, mitä elementtejä soivassa musiikissa on ja miten ne ilmenevät tanssissa.

Ketä haluaisimme tälle leirille tulevan?

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että tarjoamme tätä ensimmäistä leiriä jatko- ja konkaritason tanssijoille ja mukana olisi sekä oman parin kanssa tanssivien ryhmä (vakiparit) että paria vaihtavien ryhmä (vaihtarit). Ennakoimme, että teemoihin pohjautuva leiri kiinnostaisi eniten tämän tyyppisiä tanssijoita.

Viime hetken ihminen kun olen, tämänkin leirin markkinointi alkoi liian myöhään ja pitkään näytti siltä, että leiriä ei saada toteutumaan. Olimme varanneet leiriä varten Tanssiseura Hurmion koko tilan, opettajia oli kiinnitetty neljä (minä, Elisa, Minna ja Anniina Koivuniemi), lisäksi oli sovittu että Niina Kastari tulee pitämään leirille kehonhuoltoa ja Pilatesta, Maija Astikainen pitää luennon vuorovaikutuksesta paritanssissa. Yritystoiminnan näkökulmasta leiri vaatisi tietynkokoisen porukan, jotta kustannukset edes suurin piirtein peittyisivät. Ilmoittautumisen deadlinen kohdalla olimme siinä tilanteessa, että päätimme pienillä säädöillä järjestää leirin lähes sellaisena kuin se oli alunalkujaan suunniteltu. Laitoin siis infokirjeen ja laskun osallistujille, toivotin tervetulleeksi ja sain paluupostissa valitettavan monta peruutusta eli suunnittelu menisi vielä kerran uusiksi ja leiri tulisi tehtyä lähes talkoilla. Seuratanssikenttä on haastava mm. ilmoittautumisasiassa, koska suurin osa tapahtumista ja leireistä ovat sellaisia, joihin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen —tämän tyyppisellä leirillä se kuitenkin on suunnittelun kannalta olennaista. Me haluaisimme pitää leirin osallistujamäärän rajattuna ja pitää huolen viejä-seuraajatasapainosta, näiden vuoksi ennakkoon ilmoittautuminen on tarpeellinen, mutta ihmiset eivät ilmeisestikään pidä sitä sitovana. Tämän osalta pitää asiaa miettiä vielä uudelleen.

Itse leiri oli kuitenkin, kuten jo aiemmin totesin, huumaannuttava kokemus. Reilu 30 tanssijaa, joista jokainen oli motivoitunut tekemään, kokemaan, aistimaan ja tuntemaan paritanssia monesta eri näkökulmasta ja kehittämään omaa tanssijuuttaan myös uudenlaisten treenimuotojen kautta.

Mitä leirillä tehtiin?

Lauantain ohjelma koostui seuraavista kokonaisuuksista:

Pilates ja kehonhuolto / Niina

Palautteissa kiiteltiin erityisesti tätä molempina päivinä mukana ollutta osiota. Niinan äärimmäisen selkeä ja rauhallinen tapa sanallistaa harjoitteet auttoi jokaista ymmärtämään mitä varten ja miten kyseistä liikettä tehdään. Niina antoi vaihtoehtoja, ruokki aiemmin asiaan tutustuneita, mutta hoksautti pysymään perusliikkeessä mikäli asia on uusi. Tunnin jälkeen hiki virtasi valtoimenaan ja keho oli hyvässä vireystilassa aloittamaan pitkän päivän.

Heittäydy hetkeen  / Elisa

Elisa on niin huikea! Kyllähän heittäydyttiin ja kokeiltiin ja mentiin monella tavalla rajojen ulkopuolelle —myös paritanssirajojen, mikä oli tunnin tarkoituskin. Ulkopuolella voi aina käydä, sieltä pääsee kyllä takaisin sisälle, mutta jos rajat ulos ovat itselle tiukat, heittäytymistä ei pääse tapahtumaan ja oppiminenkin jää helposti vajaaksi.

Parin kanssa paremmin / Minna

Minna sai palautteissa kiitosta äärimmäisen rauhallisesta ja selkeästä opetustavasta. Asioille annetaan aikaa, kehoa ja sen liikettä kuunnellaan — tanssijat saivat eväitä siihen miten minä pystyn olemaan parilleni paras pari ja miten voin vaikuttaa omalt osaltani tanssimisen kokonaisuuteen. Kosketuksen herkkyys, kuunteleminen, vuorovaikutteisuus, hetkeen antautuminen olivat asioita, joita tutkittiin monenlaisten harjoitteiden kautta.

Tanssi niin kuin soittaisit ja venyttely / Lissu 

Oma vetovastuuni liittyi lauantaina rytmiikkaan ja tanssimusiikin rakenteeseen. Perussykkeeseen ja sen rikkomiseen tutustuttiin rytmileikkien kautta, tanssiosiossa mietittiin, miten perussykkeen rikkomista voisi toteuttaa paritanssissa —se vaatii sekä heittäytymistä hetkeen että parin kanssa paremmin olemista, joten aiempien tuntien antiin palattiin tällä tunnilla moneen kertaan. Foksin ja hitaan valssin kohdalla pohdimme ja testailimme myös, tarvitsemmeko opeteltua tanssilajia pystyäksemme tanssimaan niin kuin olisimme osa soivaa musiikkia.

Luento: Vuorovaikutus ja parisuhde paritanssissa / Maija

Maija on pitkänlinjan ammattilainen—lastentarhanopettaja, fysioterapeutti, tanssinopettaja ja tuleva seksuaalineuvoja. Maijan luento herätti miettimään mitä vuorovaikutus on ja miten se ilmenee paritanssissa vakipareilla tai niillä, joiden ”parisuhde” kestää 6 minuutin eli kahden biisin ajan. …mielestäni mieleenpainuvimmat keskustelut käytiin siitä, mitä seksuaalisuus tarkoittaa paritanssissa ja miten se ilmenee tanssitilanteissa.

Tässä linkki Facebookissa olevaan videoon lauantain tunnelmista.

Teemoja oltiin suunniteltu sovellettavan valsseihin, fusku-foksiin, rumba-boleroon ja cha chan, mutta lauantain aikana varsinaisiin lajeihin koskettiin aika vähän ja tähän olikin tarkoitus tehdä muutos sunnuntaina, jolloin aamun pilateksen jälkeen asioita sovellettiin tanssimalla paljon ko. tanssilajeja ”tanssia hetkessä” ja ”viivähdä teemassa” –nimisillä tunneilla. Lopuksi antauduttiin vielä Niinan ohjeistuksen mukaan parin avulla rentoutettavaksi. Oli palautteen ja leirin lopettamisen aika —aina yhtä haikea hetki.

Muutama leiriläisiltä saatu, koskettava palaute:

  • Koskaan ei ole ollut tällä konseptilla olevaa leiriä. Odotukset oli korkealla ja varsin hyvin täyttyivät.
  • Kun opettaja rakastaa tanssia, se saa omankin tanssi-innostuksen rävähtämään ilmoille!
  • Kiinnosta&miellyttävä, erilainen lieri, yhdistelmä tanssi luovuutta ja draamaa
  • Teemat nivoutuivat hyvin yhteen ja antoivat mietiskeltävää ja purtavaa kotiin
  • Sydämellä tehtyä, kiitos!

Saimme myös paljon kehitysehdotuksia, joiden eteenpäin viemistä mietimme suunnitellessamme seuraavaa TanssinTahti Tanssittaa –leiriä….joita on tarkoitus pitää jatkossa kaksi kertaa vuodessa. Seuraava leiri tulee olemaan 2019 tammikuun toiseksi viimeinen tai viimeinen viikonloppu, tietoa tulee heti kun salivaraus vahvistuu.

Leiri oli samalla minulle, Elisalle, Minnalle ja Niinalle koeponnistus Länsi-Suomen opiston paritanssilinjan yhteisopettajuutta varten —kurssin opetussuunnitelma pohjautuu pitkälti samoihin teemoihin (lisänä toki vahvasti tanssitekniikka-teema) ja tämä leiri antoi meille vahvistusta siihen, että opetuksemme täydentävät hienosti toisiaan. 27.8.2018 alkava paritanssilinja on siis seuraava iso odotuksen aihe meille kaikille!

Tanssiminen on käsittämättömän hieno asia, me tanssinopettajat olemme etuoikeutettuja saadessamme jakaa sitä ja antaa siihen uusia suuntia!

Näyttökuva 2018-8-19 kello 21.46.06

Mainokset

Tulethan vuodeksi tanssimaan, tanssimaan, tanssimaan –TULEN!

 

Näyttökuva 2018-4-26 kello 12.36.18

Kylläpäs vain on hienoa päästä vaikuttamaan Suomen tanssialan koulutuskentän asioihin ja huomata, että asioille on kysyntää ja tanssijat innostuvat ja ihastuvat uudenlaisista jutuista. Jos et vielä tiedä mistä on kysymys, kurkkaapas:

Länsi-Suomen opistolla Huittisissa starttaa 27.8.2018 uuden uutukainen paritanssilinja, joka ei varsinaisesti tee sinusta valmista—ei valmista tanssijaa, ei tanssinohjaajaa, ei tanssinopettajaa —mutta, joka antaa NIIN PALJON mietittävää liittyen omaan tanssijuuteen tai opettajuuteen jos sellaista on ollut olemassa ennen LSO-vuotta (=Länsi-Suomen opisto vuosi).  Itse en epäröisi hetkeäkään mukaan lähtemistä, jos olisin nuorempi tai muuten haluaisin viettää vuoden rakkaan harrastuksen parissa —tällä iällä ja kokemuksella minulla onneksi on mahdollisuus olla mukana linjan suunnittelijana ja vastuuopettajana ja ihan satavarmasti aion olla mukana myös upeiden vierailijoiden tunneilla itsekin oppimassa.

Tuleva vuosi on pyritty rakentamaan vastaamaan mahdollisimman hyvin paritanssikentän odotuksiin ja tarpeisiin, toki ottaen huomioon myös kouluttajien kentällä havaitsemat tarpeet ja haasteet. Opetusta on viikottain maanantaista torstaihin, perjantaisin pidetään opinnoista vapaata. Muutamana viikonloppuna on myös mahdollisuus tehdä opintoja, näihin osallistumisesta päätetään yhdessä opiskelijoiden kanssa.

Paritanssiopinnot

Paritanssilinjalle hakeutuvat kaipaavat luonnollisesti ensisijaisesti eri paritanssilajien oppia ja vuosi tuokin mukanaan paljon paritanssin saloihin syventymistä, sekä tanssiteknisestä että tunnepohjaisesta näkökulmasta. Se tuo mukanaan myös paljon tanssilajien perusteisiin ja lajien kuviomateriaaliin ja sen variaatioihin paneutumista sekä tässä ajassa suosittujen trendilajien omaksumista. Tärkeimmässä roolissa ovat lavoilla yleisimmin tanssittavat ja jollakin tasolla vakioidut lajit: valssi, hidas valssi, foksi, hidas (lava)foksi, tango, humppa (vakiotanssin omaiset lajit), cha cha, rumba / rumba-bolero, samba (latinalaistanssien omaiset lajit) , fusku, jive ja bugg (swingtanssien omaiset lajit).

Näyttökuva 2018-4-26 kello 12.35.38Edellä mainittuihin lajeihin ja niiden variantteihin paneudutaan neljän ison osaamisalueen kautta: yleinen tanssitekniikka, parityöskentely, musiikkiin tanssiminen ja luovuus paritanssissa —nämä osa-alueet kulkevat punaisena lankana kaikilla paritanssitunneilla ja ovat näin oppimisen ytimessä.

”Peruslajien” lisäksi paritanssin osalta sivulajeina opiskellaan lukuvuonna 2018-19 west coast swingiä, salsaa, argentiinalaista tangoa sekä neljättä lajia, joka päätetään yhdessä opiskeljoiden kanssa. Paritanssin perusteiden opettamisen päävastuu on minulla ja tarpeen mukaan käytän opetuksessa mukana muita lähialueen opettajia ja sivulajien vierailijoita. Sivulajien opettajat ovat oman tanssigenrensä asiantuntijoita: Hanna Tuominen, Matias Löyttyniemi, Pasi / Maria Laurén. Melkoisen huikeaa oppia siis on tarjolla!

Muut opinnot

Mutta, eihän paritanssinharrastajan tai –ohjaajan /opettajan elämä ole pelkkää paritanssimista ja kovin harva tanssija kehittyykään tanssijana pelkästään paritanssimalla. LSO-vuoden aikana tullaan käyttämään paljon aikaa uusien asioiden parissa ja oleskellaan myös omalla epämukavuusalueella —tämän kun on todettu kehittävän monenlaisia ominaisuuksia.

Jokaisen tanssijan on hyvä tunnistaa ne luiset rakenteet ja lihakset, joiden avulla ihmiskeho toimii.  Näitä opiskellaan sekä teoriassa että tanssisalissa tutustuen samalla improvisaatioon anatomis-kinesiologisen näkökulman kautta….kuulostaa hienolta, mutta on luultavasti ihan järkeenkäypää hommaa! Personal Trainer –linjan kanssa yhteistyössä opiskellaan myös ravintoon liittyviä asioita ja opiskelijoilla on mahdollisuus saada myös oma kunto-ohjelma liittyen PT-linjan opintoihin. Paritanssilinjan maanantai-aamut aloittavat Niina Kastarin pitämät kehonhuoltotunnit, joissa käydään läpi Pilatesta ja muita kehonhuoltomenetelmiä sekä tutustutaan kehon linjauksiin ja liikkumiseen kehonhuollollisen baletin ja jazztanssin kautta.

Miten kehittäisin niitä taitoja, joiden avulla pystyn sukeltamaan yhä syvemmälle paritanssin sielukkuuteen? Olisikohan heittäytymisen taidosta ja improvisaatiokyvystä apua—no ihan varmasti on. Näitä opiskellaankin LSO-vuoden aikana perusteista lähtien ja jokainen opiskelija joutuu myös kohtaamaan itsensä julkisesti esiintyvänä tanssijana, meni syteen tai saveen :-).  Moka on lahja, se on tärkeä muistaa mutta itsensä ylittäminen on vielä suurempi juttu.  Luvassa on improvisaation perusteita, teatteri-ilmaisua, koreografia paritanssissa -opintoja. Näitä opettavat pääosin opiston omat opettajat, koreografian tekemistä ja dueton rakentamista tehdään yhdessä Marjukka Koivuniemen kanssa.

Suomalainen tanssikulttuuri on niin hieno ja upea juttu, että jokaisella itseään kunnioittavalla tanssijalla ja tanssinohjaajalla / -opettajalla tulisi olla jonkinlainen ymmärrys sen juurista ja kehittymisestä. Me kaikki yhdessä ylläpidämme ja kehitämme kulttuuria reaaliajassa, siksi on myös hyvä pohtia sitä minkälaiseksi haluaisimme paritanssikentän muotoutuvan tulevaisuudessa. Näitä asioita pohditaan tanssitieto –kokonaisuuden alla, lisäksi tämä kokonaisuus pitää sisällään tanssimusiikki –opintojakson, jossa tutustutaan sekä tanssimusiikin rytmiikkaan että kehityksen pääpiirteisiin Lasse Paasikon osaavassa opetuksessa —asioita tuodaan lisäksi käytäntöön eri opettajien tanssitunneilla.

Tanssin kentällä järjestetään paljon erilaisia tapahtumia, leirejä, konserttejä, näytöksiä, kilpailuja, joiden järjestämistehtäviin meistä jokainen on varmasti jollakin tavalla osallistunut tai tulee osallistumaan. Niinpä tapahtumatuottamisen perusteet on alue, josta on hyvä olla jonkinlainen ymmärrys. Tätä opiskellaan sekä teoriassa että järjestämällä käytännössä tanssikonsertti-ilta opistolle.

Valinnaisuuden mahdollisuuksiakin on

Mikäli tanssijana toimiminen innostaa, sitä voi halutessaan tehdä kevätlukukaudella enemmän olemalla mukana taidetanssilinjalle tehtävässä koko illan produktiossa (5 opintopistettä), jonka koreografina toimii Sari Palmgren. Mikäli opiskelija taas on kiinnostunut ohjaamisesta tai opettamisesta, vastaavan laajuisen kokonaisuuden voi opiskella tanssipedagogiikasta. Pedagogiikan opintojen tarkempi sisältö muotoutuu ryhmän mukaan —se voi olla yleistä tanssinopettamiseen liittyvää asiaa tai sitä voidaan suunnata vaikkapa kohti Suomen Tanssinopettajain liitto Stol ry:n taso 1 –tutkintoa.

Tällaiselta näyttää kokonaisuus tällä hetkellä. Nyt ollaan menossa siinä, että opetussuunnitelman yksityiskohdat tarkentuvat, yhteiset opinnot taidetanssilinjan kanssa on jo merkitty lukujärjestykseen, vierailijoiden kanssa sovitaan päiviä ja lukkari täyttyy viikko viikolta.

Onko sinulla mahdollisuus järjestää itsellesi upea LSO-vuosi? Olet tervetullut mukaan, mikäli sinulla on halu kehittyä paritanssijana ja mahdollisuus osallistua viikottaiseen opetukseen. Välivuotta pitävät abiturientit, tanssinopettajan uraa suunnittelevat tanssinharrastajat, vuorotteluvapaata pitävät tanssinharrastajat tai ohjajaat /opettajat, eläkkeelle jääneet tanssiaktiivit…..olette kaikki yhtälailla tervetulleita mukaan upeaan joukkoon! Lisätietoa hinnoista ja opintotuki- ym. asioista löydät Länsi-Suomen opiston nettisivuilta. 

Tämä on mahdollisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä!

Näyttökuva 2018-4-26 kello 12.34.01

 

 

 

TANSSIKASVATTAMISEN HELMI no2: Oodi äidiltä tyttärelle

IMG_5960Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu äidin vilpittömällä ylpeydellä mutta myös tanssinopettajakollegan hämmentyneellä ihailulla. Äitinä tiedän, että usein katsomme lastemme saavutuksia varsin vaaleanpunaisten silmälasien läpi, mutta toisaalta yli 30 vuoden kokemus tanssinopettajana, tuomarina ja esim. Arktiset askeleet- tapahtuman johtajana on opettanut myös erottamaan hyvää ja laadukasta tekemistä ja uskoisin pystyväni suhtautumaan Maikin aikaansaannoksiin jo tässä vaiheessa objektiivisesti ja katsonkin niitä seuraavassa enemmän ihmettelevän kollegan näkökulmasta tuoden mukaan myös jokusen äiti-kommentin.

Marjukka Koivuniemen oma tanssiura lähti liikkeelle jo alle kouluikäisenä Oulun konservatorion tanssinopettajakoulutuksen harjoittelukoulun lastentanssiryhmästä ja minun ja Satulehdon Merjan vetämän Oulun Tanssitiimi ry:n tanssiurheiluryhmistä. Tanssitiimin toiminnan loppumisen jälkeen kilpatanssi jatkui Oulun Telemarkin riveissä ja kesti 18-vuotiaaksi asti. Maikki oli lapsi-, -juniori- ja nuoruusvuosina ikäkausiluokkien kärkikahinoissa pariensa kanssa. Lukioon mennessään tämä nuori nainen otti iltatöikseen ensimmäisiä tanssiryhmiä, joskaan hänestä ei koskaan pitänyt tulla tanssinopettajaa! Opettajakokemus kertyi kokeilemalla —ensin Maikki ”kopioi” tuntimallit suoraan minulta ja rupesi pikkuhiljaa muokkaamaan työtä oman näköisekseen. Koreografinen lahjakkuus näkyi jo tuolloin, muistan ihmetelleeni nuoren tytön kykyä tehdä niin toimivia esityksiä aloitteleville tanssiryhmille. Lukion jälkeen oli välivuoden aika ja sen Maikki vietti Tampereella opettaen hyvien ystävien ja kollegojen Markku Luttisen ja Minna Tantun Dance Actionissa. Tämä vuosi selkiytti ajatukset ja tie vei sen jälkeen Oamkin tanssinopettakoulutuksen paritanssin suuntautumisvaihtoehtoon. Paritanssin osaamista ja opetuskokemusta oli kuitenkin tähän mennessä jo kertynyt niin paljon, että vuoden jälkeen Maikki päätti hakea showtanssin puolelle laajentaakseen osaamistaan oman tanssin osalta ja opetettavien lajien osalta. Paritanssin opettaminen kulki tässä vaiheessa vielä aktiivisesti mukana, mutta pikkuhiljaa showtanssikenttä alkoi viedä mennessään. Kokemusta on tullut myös tanssijana kisaamisesta sekä Performing Artsin että Latinoshown puolella —näissä jutuissa Maikki on  päässyt kehittämään koreografin taitojaan tanssimalla taitavien tekijöiden biiseissä tai tekemällä koreografiaa yhdessä muiden lahjakkaiden tanssija-tanssinopettajakollegojen kanssa.

TanssinTahdin ryhmät Limingassa ovat niin ikään olleet oivallinen paikka opetella koreografioiden tekemistä ensin oppilasnäytöksiin ja myöhemmin katselmuksiin ja kilpailuihin. Tällä hetkellä Maikki opettaa TanssinTahdin Limingan oppilaita maanantaisin, muut illat kuluvat Tanssikeskus Citydancen opetuksissa lastentanssin, showtanssin että latinoshow-ryhmien kanssa. Sinänsä hauska yksityiskohta on se, että minä ja kollegapariskunta Marko&Paula Alaketola perustimme Tanssikeskus Citydancen Ouluun 1991, sittemmin Merja Satulehto sai sen kasvamaan ja laajenemaan  nykyiseen laajuuteensa yhtenä Suomen merkittävimmistä showtanssikouluista ja nyt Maikki on yksi koulun kantavista opettajista…ympyrä taitaa sulkeutua!

Mutta se varsinainen asia, jota tämä teksti koskee on tuo kisaryhmien esityskokonaisuuksien tuottamisen taito mikä Maikilla on. Koreografinen kyky on osittain luontainen, mutta sekin toki on kehittynyt sekä ammattiopintojen että vuosien ja vuosien kokeilujen tuloksena. Siitä huolimatta jaksan kerta kerran jälkeen ihailla sitä, miten käytännössä jokaisessa biisissä liikemateriaali on sopivaa juuri kyseiselle tanssijalle, duolle tai ryhmälle sekä tyylin että tanssijoiden tason puolesta, miten materiaali ja tanssi liikkuu tilassa ja miten erilaiset koreografiset keinot ovat juuri sopivalla tavalla käytössä. Ja miten Maikki ei ainakaan vielä ole lähtenyt ”toistamaan itseään” pidemmälle mietityissä koreografioissa vaan jokaiseen tuntuu löytyvän uudenlaista näkökulmaa sekä liikemateriaalin että muun kokonaisuuden osalta. Tämä on täysin käsittämätöntä ihmiselle, jonka lahjakkuuksiin tällainen kyky ei kuulu vaan joka joutuu työstämään jokaisen pienenkin esityksen työllä ja tuskalla (=Maikin äiti) !

Kaikki muu työ mitä esityksen valmiiksi saattaminen vaatii on Maikilla varmaan opittu elämän varrella…jos jotain tehdään, se kannattaa tehdä kunnolla, mukana olevista ihmisistä täytyy pitää huolta sekä vaatien heiltä asioita että antaen heille jotain itsestään, kokonaisuus täytyy hahmottaa ja olla valmis tekemään sen eteen työtä. Äitinä saan onneksi olla mukana monessa käänteessä kuuntelemassa ja antamassa mielipiteitä:

Idea ja musiikin valitseminen.

  • Välillä tulee ensin idea ja sitten haetaan siihen musiikki, välillä menee toisin päin. Joskus ne tulevat helposti eikä äiti-Liisa edes kuule niistä, joskus niiden eteen käytetään paljon aikaa. ”kuuntelepa tuo biisi”, ”voisiko nämä olla vaikka vompatteja”, ”onko Carmen liian kulunut teema” jne jne..näitä keskusteluja käydään monesti puhelimessa tai livenä illan päätteeksi syksyllä, kun koreografioita työstetään alkuun.
  • Ideaa pitää tämän jälkeen vielä kirkastaa ja selkiyttää sekä liikkeellisesti että esim. puvustuksen avulla —tästä lisää tuonnempana tekstissä.
  • Musiikin miksaamisessa Maikki päihittää jo monen ammattilaisen, niin huomaamattomia ovat biisin keskelle laitetut efektit, rakenteen muuttamiset, biisien yhdistämiset jne. Jos asioita ei löydy ”valmiina”, Maikki tekee tilauksen Lasse-miehelleni, joka pystyy studiossaan vaikkapa soittamaan tietyn instrumentin uudelleen, spiikkaamaan jotain biisin päälle tai rakentamaan biisin lopun uusiksi. Hämmästyttävintä tässä on se, miten selkeä näkemys Maikilla on siitä, mitä hän biisiin haluaa ja miten valittua biisiä voi muuttaa. Tätä ei ole opetettu missään, mutta se on taito, joka jokaisella koreografilla tulisi olla hallussaan, koska viimeistelty musiikki miksauksineen on iso osa onnistunutta kokonaisuutta.

Puvustus, meikit, hiukset.

  • Olen itse harrastanut ompelemista pikkulikasta ja lasten ollessa pieniä ompelin käytännössä kaikki vaatteet, sekä käyttövaatteet että myös tanssipuvut. Kukaan tytöistäni ei kotona ollessaan millään tavalla osoittanut kiinnostusta ompelemiseen, mutta näköjään sieltä on joku siemen jäänyt itämään kun Maikki suunnittelee ja ompelee käytännössä kaikkien kisaryhmien puvut itse tai yhdessä tanssijoiden kanssa. Oulun Eurokankaassa myyjät ottavat jo itse yhteyttä Maikkiin, jos liikkeeseen tulee joku heidän mielestään tanssiin sopiva kangas .-) Tämäkin on asia, joka olisi jollakin tasolla hyvä olla jokaisen koreografin koulutuksessa mukana, viimeistelty ja huoliteltu puvustus on myös olennainen osa onnistunutta tanssiteosta. Työ tekijäänsä opettaa, tämä on Maikin kohdalla täydellisen totta. Nyt, muutaman vuoden treenin jälkeen onnistuu käytännössä minkä tahansa vaatteen kaavoittaminen ja ompeleminen. Tarkka silmä tietynlaisen estetiikan ja ”laadun” osalta taitaa olla peräisin kilpatanssiajoilta …siinä lajissa opettajat auttoivat pitämään huolta siitä, että lattialle ei koskaan menty keskeneräisen tai  huolittelemattoman näköisenä.  Esitykseen sopivat meikit ja hiukset ovat iso osa ulkoista olemusta, näidenkin osalta tekemisen taito harjaantui jo kilpatanssiaikoina kun piti vääntää itselle ja tanssikavereille monenlaisia nutturoita ja opetella siistin kisameikin tekeminen jo junnutyttönä.

  • Jos kisakoreografioita suunniteltaessa käymme keskusteluja musiikista ja teemasta, varsinaisten kisojen lähestyessä saan lähes päivittäin puheluita siitä, miten tietynlainen housumalli tai helma pitäisi toteuttaa tai miten koristelu toimisi parhaiten…apua en enää osaa antaa, tyttären silmä ja taito on kehittynyt paljon äitiä pidemmälle, mutta kummasti asian läpikäyminen yleensä tuo selkiyttää ja homma hoituu.
  • Tanssinope-Lissu katselee ihaillen puvustusten viimeisteltyä ja tanssijoille sopivaa lopputulosta, äiti-Liisa kauhistelee yötyötuntien määrää!

Ryhmästä huolehtiminen

  • Aiemmassa kirjoituksessa puhuin erityiskoulutusryhmien opettajien vastuusta ja oikeudesta olla normaalia ryhmää enemmän läsnä tanssijoilleen. Koreografian tekeminen, teemoittaminen ja harjoituttaminen on yksi iso osa onnistunutta teosta. Lisäksi musiikilla ja puvustuksella on iso merkitys. Mutta vaikka nämä olisivat kunnossa, kokonaisuus ei voi onnistua jos ryhmän keskinäinen ilmapiiri ei toimi —tähän tarvitaan avuksi koreografi, ohjaaja tai opettaja…joku, joka tarkkailee ja aistii mitä ryhmässä tapahtuu, missä mennään porukkahengen kanssa, milloin pitää reagoida johonkin asiaan ja milloin voi antaa olla. Tämä on niitä asioita, jotka toisaalta hitsaavat tanssijoita ja opettajaa yhteen ja tanssilapsista tulee omia lapsia. Tanssinopettaja-ja-opettajien-kouluttaja -Lissu seuraa ihaillen sitä, miten Maikki kantaa huolta omista ryhmistään ja pyrkii siihen, että jokainen tanssija kokee itsensä tärkeäksi kokonaisuuden kannalta. Se, että oppilaat luottavat opettajaansa antaa mahdollisuuden myös siihen, että opettaja voi vaatia asioita aika tiukastikin ja pystyy näin opettamaan jo pieniä oppilaita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja harjoittelustaan. Kyse taitaa olla siitä, että luottavaisessa ja hyväksyvässä ryhmässä jokainen uskaltaa myös epäonnistua ja haluaa kuitenkin kehittyä ja täyttää oman paikkansa ryhmässä. Äiti-Liisa tietää, että Maikki joutui ison perheen ja suvun vesana opettelemaan tätä asiaa jo ihan pienenä, huolehtiminen ja vastuunkantaminen  on hänellä sisäsyntyistä.

Tällaisen taustan omaava ”Lissun tytär Maikki”, jonka äiti on ”Maikin äiti Lissu”  (meitä esitellään tilanteesta riippuen eri tavoin) on tänä lukuvuonna tehnyt  13 Latinoshow SM-kisa koreografiaa (duoja, pienryhmiä ja muodostelma) ja lisäksi 12 performing arts ja ikäkausimestaruuskisa koreografiaa —siis yhteensä 25 kisoihin tai katselmuksiin osallistuvaa biisiä. Kun näille jokaiselle laskee nuo edellä mainitut asiat tehtäväksi niin ei voi kuin NOSTAA HATTUA, TEHDÄ AALTOJA, HUUTAA HURRAATA!

Ps. Noista kolmestatoista Latinoshow-biisistä tuli neljä kultaa, kolme hopeaa, kaksi pronssia ja neljä finaalipaikkaa….MAIKKI ON HUIKEA!

Maikki3

TANSSIKASVATTAMISEN HELMI no1

 

Useissa tanssikouluissa on viikkoryhmien lisäksi jonkinlaisia erikoiskoulutusryhmiä, joissa mukana olevat oppilaat pääsevät tanssin pyörteisiin astetta tiiviimmin ja syvemmälle kuin viikkoryhmissä käyvät oppilaat.  Meidän omassa koulussamme on nyt muutaman vuoden ajan ollut TanssinTahti Trainees- eli TT-ryhmiä, joilla on ollut hyvin monenlaisia lähtökohtia ja tavoitteita.

Olen saanut katsoa sivusta ryhmien toimintaa ja olla jonkin verran osallisenakin siihen joidenkin ryhmien osalta ja olen tässä vuosien saatossa ihaillen seurannut opettajien tanssikasvattajana toimimista. Miten huikean hienoja kokemuksia nämä TT-ryhmien opettajat antavatkaan oppilaille, joiden kanssa he saavat olla paljon tiiviimmässä kosketuksessa kuin normaalin ryhmän. Opettajat ja ryhmä muodostavat tiiviin yksikön, joka työskentelee yhdessä kohti sovittua päämäärää ja tekee parhaimmillaan yhteistyötä useiden vuosien ajan. Oppilaista tulee ”omia” ja tärkeitä, opettajasta tulee oppilaille enemmän kuin opettaja —aikuinen kaveri, joka kulkee rinnalla ja auttaa eteenpäin monenlaisissa eteen tulevissa asioissa ja jolle kenties uskotaan asioita, joita ei uskalleta sanoa muille aikuisille. Onko upeampaa tapaa olla aikuinen ja tanssinopettaja?

Näyttökuva 2018-4-10 kello 18.44.47Kuvassa  koulumme ensimmäinen, Limingan toimipisteen TT-Kids ryhmä vuodelta 2014 takaa,   Suurin osa näistä tytöistä tanssii edelleen, osa Limingassa ja osa myös Oulussa Citydancella, tytöt ovat edelleen Maikille tärkeitä ja Maikki on heille tärkeä —vielä myös monen opettaja. Esitys ”Minnies´great adventure” ,kor. Marjukka Koivuniemi

Olen vuosien varrella käsitellyt TT-ryhmien opettajien kanssa monenlaisia tilanteita —on pohdittu motivoinnin ja sitoutumisen opettamista, on haettu käytännön keinoja uskon valamiseen sekä itseen tanssikasvattajana ja koreografina mutta myös oppilaisiin tanssijoina, lisäksi käsitellään ihan ”arkisia” puvustukseen ja liikemateriaaliin liittyviä asioita. Mutta, olemme myös pohtineet myös isompia, muuta elämää määritteleviä asioita:  Miten pitäisi suhtautua, jos oppilas kertoo jotain luottamuksellista josta pitäisi varmaan kertoa eteenpäin? Mitä pitäisi tehdä, jos näkee että joku oppilas yhtäkkiä vetäytyy tai laihtuu tai muuttuu erilaiseksi kuin ennen?

Olen äärimmäisen ylpeä jokaisesta tanssikoulun opettajasta, joka on ottanut vastaan haasteen työskennellä TT-ryhmän kanssa —tämä työ vaatii sitoutumista ja itsensä likoon laittamista ja pitää lisäksi  sisällään paljon vastuuta nuorten ihmisten kokonaisvaltaisesta kehittymisestä. Mutta, miten hienoja kokemuksia opettajat ja oppilaat yhdessä saavatkaan, ryhmässä syntyneitä ystävyyssuhteita ei korvaa mikään ja opettajan ja oppilaiden erityinen suhde jää olemaan vielä pitkään sen jälkeen, kun ryhmän jäsenet ovat lähteneet omille teilleen.

Tanssikoulumme toimii paikkakunnilla, joissa pysyvää tanssikoulutoimintaa on tarjolla vain vähän, vältämme tietoisesti isoja kaupunkeja, haluamme tuoda tanssiharrastuksen aloittamisen lähelle kotia. Isommissa tanssikouluissa erikoiskoulutusryhmiin on usein pääsykokeet, jolloin mukaan valikoituvat tanssillisesti ja ilmaisullisesti taitavimmat hakijat ja ryhmä ottaakin opettajansa kanssa tähtäimeksi usein kilpailutoiminnan. Oulun lähistöllä Limingan kunnassa tanssitamme viikottain yli 300 lasta, nuorta ja aikuista ja siellä TT-toimintakin on ollut aktiivisinta ja ”perinteisintä” siten, että ryhmiin on viimeisinä vuosina ollut pääsykokeet ja ryhmien osalta on myös tehty yhteistyötä Oulussa toimivan Maikin toisen työpaikan, Tanssikeskus Citydancen kanssa.  Tänä keväänä Limingassa aloitti ihan uusi TT-minit ryhmä Noora-open kanssa. Limingan ryhmien lisäksi TT-ryhmiä on ollut Muhoksella Mimmin vetämänä ja Sastamalassa, jossa Elvira-ope on työskennellyt saman ryhmän kanssa jo usean vuoden ajan.

Viime kesänä Iin ja Kellon toimipisteiden vanhemmilta tuli meille viestiä kesällä 2017, että ryhmissä olisi tyttöjä, jotka haluaisivat treenata tanssia enemmän kuin kerran viikossa. Rosa-ope otti vastaan haasteen ja kokosimme ryhmän, johon saivat ilmoittautua halukkaat tytöt tanssitaustasta riippumatta ja tämän ryhmän matka on jakamisen arvoinen:

ROSA & ASEMAN TIMANTIT KOKONAISVALTAISELLA MATKALLA

Rosa-ope otti vastaan haasteen ja kokosimme ryhmän, johon saivat ilmoittautua halukkaat tytöt tanssitaustasta riippumatta, mukaan ilmoittautui seitsemän tyttöä. Rosa oli asettanut itselleen tavoitteeksi tehdä esityksen, jolla haettaisiin valtakunnaliiseen Arktiset askeleet- katselmukseen ja lisäksi osallistuttaisiin johonkin muuhun keväällä 2018 järjestettävään tanssitapahtumaan. Tytöt nimesivät ryhmän ”aseman timanteiksi” harjoittelupaikkansa, Haukiputaan aseman koulun mukaan.

Näyttökuva 2018-4-10 kello 18.42.27Ryhmän tanssijat ovat taitotasoltaan vielä tanssijantaipaleen alkupäässä, joten Rosan koreografin taidot laitettiin puntariin siinä, että esitykseen löytyisi teema, joka kantaisi ja liikemateriaali, joka olisi taitotasoltaan tanssijoille sopivaa. Rosa teki tämän ryhmän kanssa onnistuneen ratkaisun ja lähti alusta asti työstämään asiaa yhdessä tyttöjen kanssa. Esityksen teema, kiusattuna oleminen, löysi tiensä salille Rosan unista ja tuli sitä kautta esiteltyä tytöille, jotka innostuivat teemasta. Aihetta käsiteltiin tunneilla monelta eri kantilta sekä keskustellen että tanssien. Yhdessä pohdittiin millaista kiusaaminen voi olla, miten se ilmenee, miltä se tuntuu ja miten sitä voitaisiin ehkäistä. Tytöt olivat koko prosessin ajan aktiivisesti mukana luomassa esityksen materiaalia.

 

Rosa onnistui yhdessä aloittavien tanssijoiden kanssa luomaan esityksen, joka kosketti Arktisten askelten esiraatia ja tytöt pääsivät mukaan varsinaiseen katselmukseen. Tämä oli ryhmälle iso juttu, johon liittyviä asioita käsiteltiin alkukevään harjoituksissa —miten selvitään esiintymisjännityksestä, miten pystytään ilmaisemaan tunteita kehon kautta, miten uskalletaan esiintyä tapahtumassa, jossa on mukana myös hyvin pitkällä olevia ryhmiä ja tanssijoita. Esityksen kanssa käytiin myös Raahen Tulitansseissa ja kevään mittaan esiinnytään vielä koulun omassa Tanssin Tatsia -näytöksessä Haukiputaan Teatterikuopalla ke 16.5.

Rosalle opettajana antoisinta oli nähdä läheltä se kehitys, mitä tapahtuu kun lapsi tai nuori lähtee tällaiselle matkalle. Ensin kaikki on uutta ja jännittävää, mutta pikkuhiljaa jännitys häviää ja uskallus kasvaa sekä ryhmän sisällä toimimisesssa että esiintymisessä. Ryhmä on tiivistynyt matkan varrella, alkuun toisilleen vieraista tytöistä on tullut tiivis joukko, Rosa-opettaja on luonut läheisen ja henkilökohtaisen suhteen jokaisen tytön kanssa erikseen. On opittu toimimaan yhdessä luoden uutta ja hioen sitä eteenpäin, on jännitetty yhdessä, epäonnistuttu yhdessä  ja onnistuttu yhdessä —on eletty yhdessä tämän vuoden TT-hetket ….tanssitaitokin on kehittynyt ja halu kehittyä on kasvanut, mutta kaiken muun rinnalla se näin aikuisena sivustajakatsojana tuntuu toissijaiselta!

Kuvassa Aseman timantit esityksessä ”Kiusattu”, kor. Rosa Timonen ja ryhmäNäyttökuva 2018-4-10 kello 18.46.45

 

 

 

 

Mikä sykähdyttää tanssitutkinnoissa?

 

Olen toiminut tanssinopettajien kouluttajana ja lajiliittojen tutkintojen vastaanottajana piiiitkäään eli siis kauan. Yksi kunniatehtävä, joka kohdalleni on tullut on toimia Suomen Tanssinopettajain liitto Stol ry:n tutkintojen vastaanottajana eli tutkijana. Liiton tutkintojärjestelmä pohjautuu tällä hetkellä englantilaisten tanssinopettajaliittojen vastaaviin järjestelmiin tutkintojen muodon osalta.

Stol ry:n sisäänpääsytutkinto eli taso 1 –tutkinto on viimeisten vuosien ajan ollut yhteinen tanssiurheilu- ja seuratanssipuolen hakijoille. Tämä on liitossa koettu tärkeäksi siksi, että liiton opettajilla olisi hyvä osaaminen oman painopisteensä lajeista ja lisäksi ymmärrys niistä lajeista, joita eivät kenties itse aktiivisesti opeta, mutta jotka ovat liiton jäsenistön tutkintoon valitsemia lajeja. Liiton toiminta on laajentunut rock´n´swing puolelle ja voi hyvin olla että tutkinnot jakautuvat eri jaosten tutkinnoiksi jatkossa —saa nähdä. Nyt kuitenkin mennään olemassa olevalla systeemillä, minkä olen itse kokenut hyväksi ja toimivaksi.

Kandidaatti eli tutkinnon suorittaja opiskelee tutkintomateriaalin joko itsenäisesti tai ryhmässä jonkun liittoon kuuluvan kokeneen opettajan johdolla. Nykyaikaisin pedagogisin termein sanottuna tutkinto on osaamisperustainen eli siinä arvioidaan kandidaatin osaamista —missään ei ole kirjattu missä ja miten osaaminen on hankittu, tutkintotilanteessa pääasia on että osaaminen on olemassa.  Tutkintomateriaali on huomattavan laaja ja kandidaatit ovat valmistautuneet siihen hyvin eri tavoin.

Tutkinto sisältää parin kanssa tanssittavan demonstraation tutkintoon kuuluvista tanssilajeista sekä suullisen ”tentin”, jossa kandidaatti on kahdestaan tutkijan kanssa. Suullisessa osiossa käydään läpi tanssilajien perustekniikkaan, käsitteisiin ja opetukseen liittyviä asioita —kandidaatti pääsee sekä näyttämään asioita käytännössä että sanallistamaan sekä teknisiä että opetukseen liittyviä asioita. Tutkinnon aluksi kartoitetaan minkälaista työtä kandidaatti tekee tai haluaisi tehdä paritanssin parissa, minkä tasoisia oppilaita hän opettaa jne. Tutkijan tehtävä on kohdentaa läpikäytäviä asioita siten, että perusasiat tulee käytyä läpi siten että kandidaatti saa tutkinnosta myös eväitä valitsemalleen tielle. Tutkija antaa tutkinnosta sekä sanallisen arvion että pisteyttää tutkinnon skaalalla 65-100 pistettä. Arvioinnissa huomioidaan tanssiosuus, teoriaosaaminen, demonstraatio-osaaminen sekä opettaminen.

Ne joilla on pitkä tanssitekninen tausta vaikkapa vakioiden ja latinalaistanssien kilpailumuotojen parissa ovat hankkineet paljon tutkintoon liittyvää osaamista jo oman tanssiuransa aikana. Oman kehon hallinta, selkeän ja luettavan tanssin tuottaminen, vakioitujen tanssilajien tanssitekniikka ja osittain myös kuviomateriaali ovat niin ikään tulleet jollakin tasolla tutuiksi ja useat ovat myös olleet erittäin hyvien opettajien säännönmukaisessa opetuksessa, jolloin myös malli opettamiseen liittyvistä käytänteistä ja toimivista opetusmetodeista ovat olemassa.

Tutkintoa kohti lähtee opiskelemaan myös kandidaatteja, joiden oma tanssitausta on lyhyt ja ”ei-tekninen”, joten monen asian osaamista joudutaan hankkimaan nopeammalla tahdilla kuin niiden kohdalla, jotka ovat parhaimmassa tapauksessa nuoruusiästä lähtien olleet tekemisissä tutkintomateriaaliin liittyvien asioiden kanssa. Tällöin on selvää, että työtä pitää olla valmis tekemään paljon, jotta vaadittava osaaminen karttuu. Tanssihistoriasta, motorisesta taidosta, opetuskokemuksesta ja monesta muusta asiasta riippuen valmistautuminen kestää x-määrän aikaa —siihen asti, että osaaminen on olemassa.

Joku voi siis ajatella, että tutkinto on ikään kuin helpompi toisille, joilla on sopiva tausta. Tämä on omalla tavallaan totta, koska varsinainen valmistautumiseen käytetty aika sen jälkeen kun päätös tutkinnon tekemisestä on tehty, on selkeästi lyhyempi ja tiiviimpi niillä joilla osaamista on jo olemassa. Toisaalta on muistettava, että tämän osaamisen eteen on vietetty satoja tunteja salilla ja maksettu opetuksista, valmennuksista ja yksityistunneista sellainen summa euroja, että useimmat eivät halua sitä ynnätä yhteen.

Olen ottanut kymmeniä liiton tutkintoja vastaan ja aina joskus kohdalle osuu tutkinto, joka jostain syystä jää pohdituttamaan. Nämä pohdituttamiset ovat onneksi useimmiten positiivishenkisiä ja liittyvät omalla kohdallani toistuvasti intohimoon ja aitoon haluun kehittyä hyväksi opettajaksi kaikilla tutkinnon osa-alueilla. Näitä tutkintoja on ollut sekä seuratanssi-ihmisten että tanssiurheilu-ihmisten kohdalla….ne ovat tilanteita, joissa tutkijana huomaan keskustelevani kandidaatin kanssa innostuneesti opetukseen liittyvistä asioista täysin tasavertaisena kollegana. Näissä tutkinnoissa aika kuluu kuin siivillä, koska kandidaatti osaa asiansa ja pystyy argumentoimaan asioista perustellen ne oman näkemyksensä mukaan niin, että ne kuitenkin ovat linjassa tutkintovaatimusten materiaalin kanssa.

Näyttökuva 2018-3-18 kello 23.11.29Viimeisin vastaanottamani tutkinto oli 10-tanssin maailmanmestarin Jaak Vainomaan taso 1 –tutkinto. Kun lähtökohta oli se, että etukäteen tiesin miehen tanssitaidon tason ja pitkän opetuskokemuksen niin vääjäämättä mietin, mitä sellaista on, mistä voisimme keskustellatutkinnossa, jossa tutkintomateriaali koostuu hänen näkökulmastaan tanssinopetuksen alkeisiin liittyvistä asioista ——toivoisin tutkinnon kuitenkin aina olevan oppimistilanne, josta tutkittava lähtee pois mukaan jotain mitä hänellä ei ollut sinne tullessaan. Tämä tutkinto oli yksi näistä edellä mainituista mieleenpainuvista ja pohdintaa herättäneistä sellaisista. Ihaillen katsoin Jaakin selkeää tekemistä ja huolellista paneutumista myös hänelle vieraisiin tanssityyleihin ja kuuntelin hänen innostustaan uusien asioiden oivaltamisesta tutkintomateriaaliin syventymisen aikana. Vaikka työtunteja tanssin ja tanssinopettamisen eteen on takana varmasti tuhansia ja tuhansia, Jaak oli jaksanut paneutua todella huolella Stolin taso 1-tutkintomateriaaliin sekä tanssiurheilun näkökulmasta että myös hänelle oudommasta seuratanssin näkökulmasta. Avarakatseisuus ja avoimuus uusia asioita kohtaan oli ihailtavaa, samoin paneutuminen itselle jo niin tuttujen asioiden perusteisiin ja perusteiden opettamiseen. Tällaisia opettajia tarvittaisiin Suomeen ja joka paikkaan enemmän.

Olen etuoikeutettu saadessani tehdä tällaista työtä!

Psst. Jos haluat seurata Jaakin ammattilaisuraa (kilpailijana), käy tykkäämässä Jaak Vainomaa & Tiina Tulikallio FB-sivusta. 

Tässä vielä Jaakin FB-kansikuva —näinhän se menee. Onneksi on unelmia!

Näyttökuva 2018-3-18 kello 23.12.36

 

 

 

 

 

 

 

Onko paritanssimista tarpeellista opettaa?

 

Pohdiskelen tässä blogikirjoituksessa aihetta, joka voi tuntua hassulta, koska olen yli 30 vuoden ajan ansainnut elantoni opettamalla paritanssimista ja sen opettamista. Mutta, ajatusten tuulettaminen välillä tekee varmaan meille kaikille ihan hyvää ja ehkä tuo mukanaan muutoksia joihinkin asioihin tai sitten ei.

Mieheni Lasse soittaa Finlanders –nimisessä tanssiorkesterissa ja tapanani on aika-ajoin käydä ”muusamatkoilla”  keikoilla kuuntelemassa soittoa, katsomassa ihmisten tanssimista ja välillä itsekin tanssimassa (valitettavan harvoin tosin nykyään).

Finlanders on yksi niistä bändeistä, joiden repertuaari toimii jäsenten pitkän kokemuksen ja vankan ammattitaidon ansiosta sekä aktiivitanssinharrastajien kohdalla että ihan tavallisten hupipaikoilla kävijöiden kohdalla —illan ohjelmisto muokataan joka kerta omanlaisekseen tanssilattialla olevan porukan mukaan.

Olin alkuviikosta mukana kahden päivän laivakeikka-rupeamalla, tarkoituksenani oli (toteutuikin kyllä) kirjoittaa yamk-opintoihin liittyvää opinnäytetyötä, jossa pureudun tulevan Länsi-Suomen opiston paritanssilinjan opetussuunnitelman tuottamiseen. Olen tietoisesti lähtenyt kyseenalaistamaan asioita myös opetussuunnitelmaa takaraivossa muhittaessani, koska haluan pystyä rakentamaan koulutuksesta jotain sellaista, jota ei vielä ole ollut tarjolla. Ehkä tämäkin takaraivotyö vaikutti siihen, miten katselin tanssilattialla tapahtuvia asioita muusa-matkallani.

Laivalla oleva tanssiyleisön rakenne ei heitä kauas perinteisen huvipaikan yleisörakenteesta —sellaisen, jota tanssiaktiivit eivät ole vallanneet. No, keski-ikä on ehkä astetta korkeampi, mutta tanssin näkökulmasta mukaan mahtuu monenlaisia lattiankuluttajaa. Seuraavat kuvaukset on kirjoitettu rakkaudella:

  • Mukana on paljon pariskuntia, jotka tanssivat koko illan kumppaninsa kanssa kauan sitten hankitulla perustanssitaidolla, sulautuen joukkoon aika huomaamattomina mutta mukavalla tavalla yhteisen näköistä tanssia tanssien.
  • On myös niitä, jotka pitävät hauskaa ja pyrkivät tutustumaan ihmisiin tanssimalla tai itseasiassa kävelemällä ja heilumalla omalla tavallaan useamman parin kanssa illan aikana.
  • Kursseilla käyneitäkin mahtuu mukaan, lattialla näkyy paljon kädenalimeininkiä ja cha chaata tanssitaan myös tauolla, vaikka biisi ei pätkän vertaa muistuta lajia.
  • Lattialla näkyy parien lisäksi myös pieniä ryhmiä tai yksittäisiä tanssijoita, jotka ryntäävät sinne jammailemaan tutun biisin käynnistyessä.
  • Mukaan mahtuu aina myös pari tai viejä, joka tanssii humpalla tai vaihtoaskeleella kaikki biisit väärään tahtiin eli täysin omassa tasaisessa tempossaan.
  • Lavan edessä on perinteisesti muutamia faneja, jotka laulavat kaikki biisit mukana.

Tanssinopettajalle olisi siis paljon töitä tämän porukan tanssitaidon ja –etiketin parantamiseksi. Miksi sitten pohdin pitääkö paritanssimista opettaa? Siksi, että yleiskuva jokaisesta laivalla näkemästäni setistä oli riemullinen. Ihmiset tanssivat niin kuin tanssivat, mutta jokainen lattialla olija nautti täysin siemauksin hyvän musiikin ja tanssihetken tunnelman luomasta kokonaisuudesta.  Eikö tässä kuitenkin olla tanssi-illan ja sitä myötä paritanssin ytimessä?

Kun katson pariskuntaa, joka tanssii viehättävällä tavalla vaihtoaskeleella biisin toisensa perään, mietin mihin ihmeeseen he tarvitsisivat vaikkapa erilaisia joustoja tai fraasiin tanssimisen elementtejä. He käyvät viettämässä vapaa-aikaa tanssipaikalla nauttien toistensa läheisyydestä ja yhteisestä tanssista juuri sellaisena kuin se heillä on olemassa.  Myös kurssitettujen tanssia katsoessa jäin miettimään, mitä lisää he saisivat hauskanpitoonsa jos cha cha tulisikin tanssittua ”oikeaan rytmiin” tai jos painonasettumista tai jalkojen napakkuutta olisi harjoiteltu enemmän —voi olla, että tanssiminen ei olisi heille enää niin hauskaa, ainakaan ennen kuin asiat automatisoituvat.

Ainoa, sinänsä mielenkiintoinen poikkeus tanssin nautinnon näkymisestä lattialla oli tämän havaintoreissun aikana kaksi nopeaa beati-biisiä, joiden aikana lattialla jostain syystä yhtäkkiä olivat vain ne parit, jotka kokivat jollakin tavalla osaavansa bugg-nimistä tanssilajia —tämä johtopäätös siitä, että etenkin ensimmäisen biisin aikana lattialla ei näkynyt mitään muuta kuin buggin erilaisia versioita. Muiden kappaleiden aikana täpötäysi tanssilattia oli nyt puolillaan, pareja oli n. 15-20, joista vain yhden tanssi miellytti minun silmääni. Suurin osa pareista oli niin alussa tämän tanssilajin kanssa, että yhteinen tanssi ei kertakaikkiaan luonannut, mukana oli myös rajua repimistä ja naisen yltiöpäistä pyörittämistä…ei siis ihme, että tanssimisen riemu näytti yhtäkkiä häviävän suorittamisen alle.

Onneksi kuitenkin on niin, että tanssikursseille hakeutuvat ihmiset, ainakin useimmat heistä, tulevat hakemaan kursseilta jotain uutta oppia, kuka enemmän kuka vähemmän. Kurssitilanteessa me tanssinopettajat siis olemme varsin oikeutettuja ja myös velvollisia opettamaan paritanssimista ihan kaikkine mausteineen ja kurssitilanteessa voimme mielestäni myös hoksauttaa oppilaille, että uusien asioiden oppiminen vaatii epämukavuusalueella olemista, halutunlaisia toistoja ja treeniä treeniä treeniä. Aiemmin tekstissä mainitsin taidon automatisoitumisesta ja kyllähän kaikki pidempään tanssia treenanneet tietävät, että kun asiat ovat kehossa automaation tasolla olemassa, voi sosiaalisessa tilanteessa antaa palaa ja keskittyä nauttimaan tekemisestään.

Kehottaisin jokaista opettajaa ja ohjaajaa ja myös aktiivitanssijaa kuitenkin palauttamaan jollakin tavalla mieleensä sen, minkä eteen itse jouduin tällä muusareissulla tanssilattiaa katsellessani. Annetaan jokaisen tanssijan tehdä asioita tyylillään ja omalla tavallaan, ei tuomita ja ihmetellä osaamattomuutta eikä parjata sitä että ei ole tilaa tai toiset on edessä tai seistä töröttävät tanssijoiden tukkona. Sosiaalinen tanssitilanne on meitä kaikkia varten!

Näyttökuva 2018-3-12 kello 17.14.19.png

Tanssi niin kuin soittaisit

Oppimisen iloa musiikkiin tanssimisen näkökulmasta, ilman tiettyjä askelkuvioita ja sovittua tanssitekniikkaa. 

Olipas kivat opetuspäivät Nurmeksessa Tanssikerho Täysikuun vieraina. Kiitos kaunis mukana olleille tanssijoille, järjestäjille ja tietty aina yhtä upealle miehelleni, Lasse Paasikolle! Oli ihana palauttaa itsellekin mieleen ihan käytännön tasolla se, että parhaimmillaan parin kanssa tanssiminen on nautinnollista yhteistä liikettä soivaan musiikkiin ja että vähemmän on oikeasti niin paljon enemmän.

Teen tässä teille kaikille paljastuksen, jonka aika moni taitaa tietääkin. Lassen ja minun yhteinen taival on alkanut tanssilattialla, kauan sitten,  tuosta nimenomaisesta yhteisen liikkeen tunteesta joka monen muun tekijän lisäksi aiheutti melkoisen myllerryksen sen hetkisessä elämäntilanteessa. Oman työni eli tanssinopettamisen näkökulmasta tuo kohtaaminen sai aikaan sen, että jouduin kyseenalaistamaan omaa paritanssikäsitystäni ja se lähti muokkautumaan uuteen suuntaan. Olin siihen mennessä paritanssinut paljon, sekä kilpa- että seuratanssikentällä lähes 20 vuoden ajan ja myös opettanut paritanssia pitkään. Pidin tanssin tärkeimpinä kulmakivinä lajinomaista tanssitekniikkaa ja kuviomateriaalia ja niiden varioimista monipuolisella tavalla. Sitten minua hakee tanssimaan mies, jonka tanssiminen ei perustu perinteisiin tapoihin tanssia tuttuja tanssilajeja, mutta jonka kanssa tanssiminen on monipuolista ja musikaalista.  WHAT? Eikö toimivaan tanssiin tarvikaan osata cha chan tai hitaan valssin tekniikkaa, eikö monipuolisuus synnykään peruskuvioista ja niiden soveltamisesta? Tässä tapauksessa toimivuus syntyi musiikin tunnelman mukaisesta, kävelyyn ja painonsiirtoihin pohjautuvasta yhdessä liikkumisesta, jolle ei pystynyt antamaan yksittäisen tanssilajin leimaa. Näiden havaintojen pohjalta ryhdyimme miettimään, saisimmeko jaettua asiaa eteenpäin tanssinharrastajille opettamalla tanssimista puhtaasti soivan musiikin lähtökohdista.

Mitä sitten tapahtui? 

D5A69804-48BE-47D3-B038-B78650E43505Ensimmäiset ”musikaalisen tanssin” kurssit taidettiin tanssia Kalajoella keväällä 2003 ja sen jälkeen olemme pitäneet niitä epäsäännöllisen säännöllisesti erilaisina kokonaisuuksina eri puolilla Suomea. On ollut muutaman tunnin teemoja yksittäisestä rytmiperheestä, yhdistettyjä tanssimusiikin rytmiikkaluentoja  ja tanssi –juttuja ja kahden päivän kokonaisuuksia. Laajin lienee Tanssikoulu Aaltoselle tehty kolmen päivän kokonaisuus, sattumoisin samaisena helmikuun viikonloppuna jo tovi sitten. Tämän viikonlopun suunnitelmaan palasimme kun rupesimme miettimään Nurmeksen kokonaisuutta. .

 

 

 

Kurssien peruslähtökohta

Näiden kurssien perusajatuksena on siis auttaa oppilaita ymmärtämään soivan musiikin rytmisiä perusteita ja luomaan parin kanssa yhteiseltä tuntuvaa tanssia musiikillisista lähtökohdista käyttäen hyväksi niitä rakennuspalikoita mitä matkan varrella on mukaan tarttunut. Kursseilla pärjää siis mukana hyvinkin aloitteleva tanssija, koska musiikin rytmiin sovitetuilla painonsiirroilla ja kävelemällä saa jo luotua varsin kelpoa tanssia ja siihen saa helposti lisää musikaalisuutta vaikkapa seuraamalla kappaleen rakennetta. Pidemmällä oleva tanssija voi kaivella takataskustaan kävelyn ja painonsiirtojen lisäksi erilaisia tanssilajeihin liittyviä rakennuspalikoita —tanssitekniikkaan tai –kuvioihin liittyviä sellaisia. Tosin tietoinen valinta kursseilla on se, että tuntien aikana aiemmin opitut tanssikuviot tai totutut tavat rytmittää askelia ovat pääsääntöisesti pannassa 🙂  Tämä siksi, että viejät joutuisivat oppimaan pois tutusta ja turvallisesta tavasta tanssia ja seuraajat joutuvat olemaan erityisen ”kuulolla”, koska eivät pysty samalla tavalla ennakoimaan asioita kuin silloin kun tiedetään että perusaskelikolla ja peruskuvioilla on tietty askelrytmiikka.

Nurmeksen päivät koostuivat seuraavista kokonaisuuksista:

Rytmiikan ja musiikkiin tanssimisen työpaja / foksi, fusku ja niiden variaatiot / pe klo 18-21

Koska tämä osio oli kokonaisuuden ensimmäinen, tässä käytiin läpi rytmiikan perusteet (iskut, tahdit, fraasit) ja tehtiin harjoituksia, joissa nämä olivat pääroolissa. Tämän jälkeen pystyttiin jo toteamaan, että pelkästään toteuttamalla hitaita, tuplahitaita ja nopeita painonsiirtoja tanssiasentoja ja –otteita varioiden saadaan aikaiseksi monipuolista ja musiikin perusrytmikerroksen kanssa synkronissa olevaa tanssia ilman että ollaan tanssittu askeltakaan mitään tiettyä tanssilajia.

IMG_0809Musiikin eri kerroksiin (perus-, karakterinen- ja  melodiarytmikerros) tutustumalla päästiin käsiksi tavallisimpiin tasajakoisiin lavoilla soitettaviin polkasta johdettavissa oleviin tanssirytmeihin : foksi, shufflerock (jive), trioli ja beat. Humppa jäi vähän vahingossa käsittelemättä, se olisi kuulunut mukaan tähän kategoriaan.

Opimme mitkä rytmiset elementit tekevät foksista foksia, mitkä kuuluvat mukaan perinteisessä jivebiisissä jne. ja testailimme erilaisia tapoja tanssia näitä tanssirytmejä luovalla tavalla uusia asioita kokeillen, käyttäen vanhoja tuttuja elementtejä tanssin mausteina. Totesimme illan aikana myös tanssibiisien selkeän ja johdonmukaisen rakenteen ja harjoittelimme keinoja luoda tanssia, joka on yhteydessä biisin rakenteeseen.

Rytmiikan ja musiikkiin tanssimisen työpaja / valssit ja tango  / la klo 10-12

Ensimmäisessä kokonaisuudessa mukana olleet rytmiikan perusteet ja  biisin rakenteeseen liittyvät asiat olivat vahvasti mukana tässäkin osiossa ja niitä sekä luovaa tapaa tanssia sovellettiin valssin, hitaan valssin ja tangon maailmaan. Paras kommentti tässä kokonaisuudessa taisi olla järjestävän seuran Annin huudahdus : ” Jos valssia saa tanssia näin niin muakin saa jatkossa hakea valssille!”. Hitaan valssin kohdalla jäin itse pohtimaan musiikin  ja tanssilajille perinteisen, nousuihin ja laskuihin pohjautuvan tanssitavan suhdetta —musiikin poljennossa mikään ei sinällään houkuta nousuihin ja laskuihin, mistäköhän tuo tanssitekninen asia on hitaaseen valssiin alunalkujaan tullut? Se tapa, jolla Nurmeksessa löydettiin yhteys musiikin soljuvuuden ja tanssijoiden liikkeen välille on silmälle vähintään yhtä kaunis tapa toteuttaa tanssia.

Rytmiikan ja musiikkiin tanssimisen työpaja / lattarit / la klo 13-16

Lattariosiossa pureuduttiin muita osioita enemmän myös kehollisuuteen ja tanssitekniikan perusteisiin. Tässä lajiperheessä kehossa olevat vastakkaisuudet  (isolaatiot, rotaatiot) ja painontunne kohti lattiaa ovat asioita, joita on vaikea sulkea pois. Rytmiikan näkökulmasta pyrimme yhdessä ymmärtämään asioita, joiden karakteeri on samanlainen sekä musiikissa että tanssilajien perusteissa. Luova ote säilytettiin kuvioiden rakentamisessa ja tällä tavalla saatiinkin aikaan ihanan vapaata ”biletanssia”.

Summa summarum….tanssinopettajana tulen varmasti edelleen pitämään opetuksen peruspilareina kehollisuutta ja eri tanssilajeille tyypillistä perustekniikkaa ja kuviomateriaalia, mutta oli ihastuttavan virkistävää unohtaa tämä näkökulma hetkeksi ja muistuttaa mieleen, että se kaikista paras tanssi syntyy siitä, että irrottaudutaan kaikesta opitusta ja annetaan tanssin syntyä hetkessä elämällä musiikkia yhdessä parin kanssa.

KIITOS!

Samaisesta asiasta löytyy tekstiä myös Oamkin paritanssinopettajien blogista vuodelta 2013.

IMG_0824.jpg